Bodominjärven murhat (1960)

Retki järven rannalle

Lauantaina 4. kesäkuuta 1960 neljä helsinkiläisnuorta lähti moottoripyörillä viettämään helluntaiviikonloppua Bodominjärvelle Espoon Högnäsiin. Mukana olivat 15-vuotiaat Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotiaat Seppo Antero Boisman ja Nils Gustafsson. He pystyttivät teltan järven etelärannalla olevaan niemeen lähelle uimarantaa ja menivät yöllä nukkumaan.

Varhain helluntaiaamuna 5. kesäkuuta nukkuvien nuorten kimppuun hyökättiin. Lyönnit osuivat teltan läpi, ja uhreja lyötiin päähän tylpällä esineellä; osaa myös puukotettiin. Björklund, Mäki ja Boisman kuolivat. Gustafsson jäi henkiin vakavasti loukkaantuneena: hänellä oli useita murtumia pään alueella, ja hän joutui viikoiksi sairaalaan.

Romahtanut teltta ja uhrit löydettiin sunnuntain aamupäivällä, kun niemelle alkoi taas tulla ihmisiä. Leiripaikalta puuttui tavaroita, muun muassa lompakoita ja vaatteita. Poikien kengät löytyivät myöhemmin satojen metrien päästä leiristä. Murha-asetta ei löydetty.

Laaja tutkinta ilman tulosta

Poliisi käynnisti heti ratsioita ja suuren maastoetsinnän. Silminnäkijät olivat havainneet aamulla liikettä niemellä, ja 14-vuotias onkimassa ollut poika kertoi nähneensä vaaleaan takkiin pukeutuneen miehen kulkevan ohi noin 50 metrin päästä. Vaaleasta miehestä tuli heinäkuun loppuun mennessä noin 50 ilmoitusta, mutta yksikään ei johtanut pidätykseen. Espoon metsistä löydettiin etsinnöissä kymmeniä etsintäkuulutettuja ihmisiä, mutta ketään heistä ei voitu yhdistää tekoon.

Tutkinnassa kokeiltiin myös aikanaan epätavallisia keinoja. Gustafsson hypnotisoitiin heinäkuun alussa 1960, ja mainittu onkijapoika vielä vuosia myöhemmin. Hypnoosi ei tuonut esiin ratkaisevaa uutta tietoa. Läpimurtoa ei syntynyt, ja juttu jäi vuosikymmeniksi avoimeksi.

Vuosien mittaan julkisuudessa esitettiin useita teorioita tekijästä. Ne perustuivat lähinnä huhuihin, myöhempiin tunnustuksiin tai kirjoihin, eikä yhtäkään niistä ole voitu todistaa. Siksi tässä artikkelissa ei nimetä teorioissa mainittuja henkilöitä.

Pidätys vuonna 2004

Maaliskuussa 2004 keskusrikospoliisi pidätti yllättäen ainoan eloonjääneen, Nils Gustafssonin. Poliisi kertoi, että uudet dna-tutkimukset olivat tuoneet esiin merkittäviä seikkoja. Tutkimuksissa oli tarkasteltu muun muassa löydettyjä kenkiä ja niissä olleita verijälkiä. Gustafsson kiisti teot alusta asti. Hän on johdonmukaisesti kertonut, ettei hänellä ole yön tapahtumista muistikuvia, ja liittänyt muistinmenetyksen saamiinsa vammoihin.

Käräjäoikeus hylkäsi toukokuun lopussa 2004 vaatimuksen pitää hänet vangittuna oikeudenkäynnin ajan, joten vapaudenmenetys kesti 59 päivää. Syyttäjät nostivat syytteen kolmesta murhasta ja vaativat elinkautista vankeutta.

Oikeudenkäynti ja vapauttava tuomio

Espoon käräjäoikeudessa elokuussa 2005 alkanut oikeudenkäynti oli Suomen oloissa poikkeuksellisen laaja. Esitutkinta-aineistossa oli kymmeniä veri- ja dna-jälkiä koskevia lausuntoja, oikeussaliin pystytettiin alkuperäinen teltta, ja oikeus teki poikkeuksellisesti katselmuksen tapahtumapaikalla. Huomiota herätti keskusrikospoliisin tutkijan todistus, jonka mukaan Gustafsson olisi vangitsemisensa jälkeen sanonut jotakin, minkä tutkija tulkitsi tunnustukseksi. Lausumaa ei ollut kirjattu esitutkinta-aineistoon. Gustafsson ei muistanut sanoneensa niin ja kuvasi mahdollista lausumaa huulenheitoksi, eivätkä syyttäjätkään antaneet todistukselle suurta painoa, koska Gustafssonia ei tuolloin ollut kuultu epäiltynä.

Syyttäjien mukaan teon taustalla oli nuorten välinen riita ja mustasukkaisuus. Puolustuksen mukaan hyökkääjä oli ulkopuolinen.

Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet 7. lokakuuta 2005. Perusteluissa todettiin, että pitkä aika teosta vaikeutti luotettavan kuvan saamista ja että epävarmuus ei voinut koitua syytetyn vahingoksi. Oikeuden mukaan silminnäkijöiden havainnot ja Gustafssonin omat vammat viittasivat pikemminkin siihen, että hän oli yksi uhreista. Ratkaisu oli yksimielinen, ja oikeus torjui syyttäjien esittämän mustasukkaisuusteorian. Veri- ja dna-näytteistä ei oikeudenkäynnissä saatu näyttöä Gustafssonia vastaan.

Syyttäjät eivät valittaneet hovioikeuteen, joten tuomio sai lainvoiman. Nils Gustafsson on siis lainvoimaisesti vapautettu syytteistä, eikä häntä voida enää syyttää teoista. Hän sai valtiolta 44 900 euron korvauksen syyttömästi vangittuna olemisesta.

Oikeustieteilijät kiittivät tuomion perusteluja. Samalla poliisia arvosteltiin siitä, että se oli ennen oikeudenkäyntiä antanut ymmärtää uusien tutkimusmenetelmien tuovan ratkaisevan läpimurron.

Oikeudenkäynnin alla Gustafsson piti harvinaisen lehdistötilaisuuden, jossa hän toisti olevansa syytön.

Miksi tapaus puhuttaa yhä

Bodominjärven murhat on yksi Suomen rikoshistorian käsitellyimmistä tapauksista. Siitä on kirjoitettu kirjoja ja tehty dokumentteja, ja nimi on tuttu myös populaarikulttuurista. Tapaus sattui alle vuosi Heinäveden Tulilahden kaksoismurhan jälkeen, ja yhdessä Isojoen vuoden 1953 tapauksen kanssa se muodostaa kolmikon, jota on usein kutsuttu Suomen tunnetuimmiksi selvittämättömiksi henkirikoksiksi.

Juridisesti asia on selvä: kolme nuorta surmattiin, eikä ketään ole tuomittu teosta. Kysymys tekijästä on edelleen avoin.