Mikkelin panttivankidraama (1986)

Ryöstö Jakomäessä

Perjantaina 8. elokuuta 1986 noin kello 13.40 huppupäinen mies tuli Kansallis-Osake-Pankin konttoriin Helsingin Jakomäessä. Hänellä oli katkaistu haulikko ja kassillinen dynamiittia, johon oli kytketty laukaisin. Hän ilmoitti ryöstöstä, uhkasi räjäyttää panoksen ja otti pankissa olleet 13 ihmistä panttivangeiksi. Kaksi heistä hän vapautti pian.

Poliisi oli paikalla noin kymmenessä minuutissa ja piiritti konttorin. Paikalle komennettiin myös erikoisyksikkö Karhu. Noin kello kaksi kaappaaja esitti pankinjohtajan välityksellä vaatimuksensa: 2,5 miljoonaa markkaa, pakoauton, huopia, teippiä ja käsiraudat. Hän ei hyväksynyt poliisin tarjoamia autoja, vaan sai lopulta käyttöönsä pankinjohtajan Volkswagen Passatin sekä noin miljoona markkaa.

Illalla vähän ennen kello kahdeksaa kaappaaja siirtyi autoon kolmen panttivangin kanssa. Mukaan lähtivät kaksi naispuolista pankkivirkailijaa ja miespuolinen asiakas, joka joutui kuljettajaksi. Loput kahdeksan panttivankia pääsivät vahingoittumattomina vapaiksi. Kaappaaja suojautui huovilla niin, ettei häntä voitu ampua vaarantamatta panttivankeja.

Yön ajomatka

Poliisiylijohdon ajatus oli, ettei autoa seurattaisi näkyvästi. Käytännössä sen perään kertyi kuitenkin pitkä letka eri poliisiyksiköiden ajoneuvoja ilman yhteistä johtoa. Reitti poukkoili: Lahdentietä pohjoiseen, Sipoon kautta takaisin ja uudelleen kohti Lahtea, sitten Heinolaan. Vierumäellä auto pysähtyi huoltoasemalle tankkaamaan. Poliisi katkaisi virran polttoainepumpuilta, ja yksi poliisi yritti tuloksetta tyhjentää auton renkaan ryömimällä sen alle. Ennen kuin auto lähti noin kello 23.30 kohti Mikkeliä, siitä pudotettiin lappu, jossa vaadittiin seurannan lopettamista, uutta autoa, polttoainetta ja radiopuhelinta. Poliisi ripusti Otavassa liikennemerkkiin lapun, jossa kaappaajaa pyydettiin pysähtymään neuvottelemaan, mutta hän ei ilmeisesti huomannut sitä. Poliisi määräsi reitin varren huoltoasemat suljettaviksi.

Torilla Mikkelissä

Auto saapui Mikkeliin noin kello yhden aikaan yöllä ja pysähtyi torin laidalle lääninhallituksen talon viereen. Poliisiautot sulkivat sen ympäriltä. Paikan päällä johtosuhteet olivat epäselvät. Neuvottelut käytiin panttivankien välityksellä, ja kaappaaja vaati polttoainetta, puhelinta ja mahdollisuutta jatkaa matkaa ilman seurantaa.

Helsingistä operaatiota johtanut poliisiylijohtaja päätti, että kaappaajan oli annettava lähteä. Jälkikäteen jäi epäselväksi, välittyikö päätös koskaan paikalla olleille erikoisyksikön poliiseille. Torin ympärille kerääntyi samaan aikaan paljon yleisöä.

Kun neuvotteluja oli käyty parisen tuntia, tilanne kiristyi. Noin kello 3.46 auto liikahti, mutta pysähtyi saarron kohdalla. Kaappaaja uhkasi räjäyttää auton. Naispanttivangit pääsivät ulos poliisin kehotuksesta, mutta miespanttivanki ei saanut ovea auki. Erikoisyksikön johtaja antoi ampumiskäskyn, ja kolme poliisia ampui kohti kaappaajaa. Ruumiinavausten mukaan yksikään luoti ei osunut häneen.

Heti laukausten jälkeen, noin kello 3.50, auto räjähti. Kaappaaja ja autoon jäänyt panttivanki kuolivat välittömästi. Ainakin 15 muuta loukkaantui, heistä yhdeksän poliisia. Rikostekninen tutkinta ei pystynyt selvittämään, laukaisiko kaappaaja panoksen itse vai syttyikö se laukausten seurauksena.

Oikeuskansleri ja tuomioistuimet

Keskusrikospoliisi tutki tapahtumat. Oikeuskansleri päätti helmikuussa 1987, ettei syytteitä nosteta, mutta moitti poliisin toimintaa. Moitteet koskivat etenkin sitä, ettei operaatiolle ollut järjestetty yhteistä kenttäjohtoa. Lisätutkimusten jälkeen oikeuskansleri pysyi kannassaan syyskuussa 1989. Kuolleen panttivangin omaiset nostivat itse syytteen kuutta poliisia vastaan.

Mikkelin raastuvanoikeus vapautti 1. kesäkuuta 1990 kaikki kuusi syytettyä. Itä-Suomen hovioikeus pysytti vapauttavat ratkaisut kesäkuussa 1991. Korkein oikeus tuomitsi 3. toukokuuta 1993 äänin 3–2 erikoisyksikköä johtaneen komisarion kuolemantuottamuksesta ja varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä 60 päiväsakkoon. Korkeimman oikeuden mukaan hänen ensisijainen velvollisuutensa oli ollut panttivankien turvallisuus, ja hän oli toiminut ilman hyväksyttävää perustetta vastoin poliisiylijohdon ohjeita. Muut syytetyt poliisit vapautettiin.

Jälkivaikutukset

Tapaus herätti laajaa keskustelua siitä, kuka operaatiota johti ja oliko voimankäyttö oikein mitoitettua. Sisäministeri asettui nopeasti tukemaan operaatioon osallistuneita poliiseja. Myös presidentti Mauno Koivisto piti poliisin toimintaa olosuhteisiin nähden hyvänä, vaikka lopputulos ei hänen sanojensa mukaan ollut paras mahdollinen. Kritiikki ei kuitenkaan laantunut, ja kysymys johtovastuusta kulki mukana koko oikeuskäsittelyn ajan.

Mikkelin tapahtumat vaikuttivat poliisin johtamisjärjestelmän, koulutuksen ja aseenkäytön ohjeiden kehittämiseen. Koko tapahtumasarja kesti noin 14 tuntia. Mikkeliläisille yö jäi muistiin nimellä Mikkelin pamaus. Lauri Törhösen elokuva Kasvoton mies (1995) sai alkunsa tapauksesta, ja siihen perustuva kuusiosainen draamasarja Räjähdyspiste ajoitettiin alkamaan Ruutu+-palvelussa 8. elokuuta 2026, tasan 40 vuotta Jakomäen ryöstön jälkeen.

Tässä artikkelissa ei nimetä panttivankeja eikä yksittäisiä poliiseja. Ratkaisevat tiedot on kerrottu tehtävänimikkeiden kautta, sillä ne riittävät tapahtumien ymmärtämiseen.