Kyllikki Saaren murha (1953)

Kotimatka, joka jäi kesken

Auli Kyllikki Saari oli 17-vuotias isojokelaisen maalaistalon tytär, joka työskenteli pitäjän kirkkoherranvirastossa. Ystävien mukaan hän oli kotona vilkas mutta vieraiden seurassa ujo, ja hän osallistui ahkerasti seurakunnan tilaisuuksiin.

Sunnuntaina 17. toukokuuta 1953 hän pyöräili illalla Kortteenkylän kansakoululle hengelliseen nuorten tilaisuuteen. Kymmenen jälkeen illalla hän lähti ystävänsä kanssa kotimatkalle. Isojoen meijerin risteyksessä ystävykset erosivat, ja Saari jatkoi yksin Kauhajoelle vievää tietä kohti kotiaan. Matkaa oli jäljellä noin kuusi kilometriä. Ystävänsä mukaan Saari oli ollut päivän mittaan levoton, ja myöhäinen paluumatka oli pelottanut häntä jo etukäteen.

Viimeisenä hänet näki noin kello 22.40 vastaan pyöräillyt tienhoidon työmies runsaan puolentoista kilometrin päässä risteyksestä. Kotiin Saari ei koskaan saapunut. Vanhemmat eivät heti huolestuneet, sillä hän oli joskus yöpynyt ystävänsä luona. Katoaminen huomattiin vasta, kun työpaikalta kyseltiin hänen peräänsä tiistaina.

Etsinnät ja kadonnut polkupyörä

Etsinnät alkoivat paikallisin voimin, ja pian maastoa haravoivat sadat vapaaehtoiset. Ylen mukaan etsijöitä oli enimmillään noin 600. Katoaminen nousi nopeasti valtakunnalliseksi uutiseksi, ja lehdistö seurasi tutkintaa tiiviisti.

Katoamista seuranneena aamuna maitoa meijeriin kuljettaneet isä ja poika olivat nähneet tiellä noin puolentoista kilometrin päässä risteyksestä auton kääntymisjälkiä, runsaasti jalanjälkiä ja lasinsiruja. Heidän käsityksensä mukaan paikalla oli kamppailtu. Kun asia saatiin poliisin tietoon, liikenne oli jo hävittänyt jäljet. Silminnäkijät kertoivat myös vaaleasta autosta, joka oli ajanut seudulla myöhään illalla kovaa vauhtia ilman valoja ja jonka tavaratilassa oli näkynyt polkupyörä.

Heinäkuun 22. päivänä marjastajat huomasivat syrjäisen suon turpeennostokuopassa polkupyörän. Se oli Saaren pyörä. Venttiilit oli irrotettu, jotta pyörä uppoaisi. Pyörä oli lähes ehjä, mikä heikensi teoriaa yliajosta. Tutkijat pitivät tästä lähtien varmana, että kyse oli henkirikoksesta.

Suohauta lokakuussa

Lokakuun 10. päivänä 1953 poliisi päätti haravoida vielä kerran alueen, jossa outoja jälkiä oli nähty. Etsijä löysi maasta Saaren kengän, jonka sisään oli tungettu kaulaliina ja miehen sukka. Seuraavana päivänä toinen etsijä huomasi suomättäässä pystyssä olevan, tyvestä teroitetun männynoksan. Sen alta paljastui matalasta haudasta Kyllikki Saaren ruumis noin 200 metrin päästä maantiestä.

Oikeuslääkärin mukaan kuolemaan oli johtanut kasvoihin osunut voimakas isku tylpällä esineellä. Ruumis oli maatunut niin pahoin, että monia kysymyksiä jäi vastaamatta. Saaren mukana olleista tavaroista rannekello, punainen kukkaro ja virsikirja jäivät kateisiin, eikä kengästä löytyneen sukan omistaja koskaan selvinnyt. Tieto löydöstä levisi nopeasti, ja haudalle tuli jo samana päivänä tuhansia uteliaita.

Hautajaiset pidettiin Isojoella 25. lokakuuta 1953. Siunaustilaisuuteen saapui arviolta 25 000 ihmistä eri puolilta Suomea, yli nelinkertainen määrä pitäjän silloiseen asukaslukuun nähden. Saari haudattiin Isojoen kirkon pääovea vastapäätä.

Satoja tutkintalinjoja

Tutkinnasta tuli aikanaan poikkeuksellisen laaja. Pitäjän asukkaita kuulusteltiin talo talolta, mitä ei Suomessa ollut tehty aiemmin. Haudan päällä olleen oksan vuolujäljistä pääteltiin, että tekijä saattoi olla vasenkätinen, ja myös tätä jäljitettiin. Tutkintaa vaikeuttivat huhut, perättömät ilmiannot ja ihmiset, jotka tunnustivat teon, vaikka heillä ei osoittautunut olevan siihen mitään yhteyttä. Lehdet julkaisivat aikanaan myös kuulusteltujen nimiä, ja moni leimautui, vaikka hänet vapautettiin.

Asiaa käsiteltiin oikeudessa vain kerran. Isojoen ja Karijoen käräjäkunnan talvikäräjät totesi 15. huhtikuuta 1955 niin sanotussa kuolemansyyjutussa, että Kyllikki Saari oli todennäköisimmin kuollut ulkoisen väkivallan seurauksena. Tutkintalinjoja oli tuolloin kertynyt 282. Kun tutkintaa pisimpään johtanut komisario jäi eläkkeelle vuonna 1970, linjoja oli 370 ja kuulusteltujen henkilökortteja yli 5 000.

Epäillyt ja avoin kysymys

Vuosikymmenten aikana tekijäksi on epäilty useita henkilöitä. Yhdenkään kohdalla näyttö ei ole riittänyt syytteeseen, joten tässä artikkelissa ei nimetä ketään. Poliisi kertoi 2000-luvulla, että sillä oli vahva epäilys tekijästä, mutta näyttö ei riittänyt ja epäilty oli jo kuollut. Myös asiaa laajasti tutkinut historioitsija Teemu Keskisarja on sanonut, ettei hän ole varma tekijän henkilöllisyydestä.

Kyllikki Saaren nimi on jäänyt pysyvästi suomalaiseen muistiin. Haudan paikalla Isojoen ja Kauhajoen välisen tien varressa on muistokivi, ja paikalla käy yhä kesäisin vierailijoita. Tapaus mainitaan usein yhdessä Tulilahden (1959) ja Bodominjärven (1960) surmien kanssa: kaikissa uhrit olivat nuoria, ja kaikki jäivät selvittämättä.